torstai 15. joulukuuta 2016



  Lepää rauhassa Iita-mummo, meillä on sinua hirveä ikävä, ehkä joku päivä voin katsoa kuviasi, ilman että itkettää..

 
Leuvanjoen pimeydessä loistaa kirkkain tähti ja se tähti on Iita <3
 
´´ Saanko lähteä nyt?
Luuletko, että hetki on oikea?
Saanko jättää hyvästit kaikille ja pitkille öille?
Olen elämänpolkuni kulkenut ja parhaani tehnyt,
esimerkkiä yrittänyt näyttää.
Saanko siis astua toiselle puolen
ja vapaaksi henkeni päästää?
Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa,
sillä tunnen kyyneleesi, jotka turkkini kostuttaa.
En ole kaukana,
Lupaan sen ja toivon, että muistat sen aina;
henkeni tulee sinua seuraamaan,
minne maailmassa matkasi johtaakaan.
Kiitos, kiitos että olet minua rakastanut.
Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua,
Siksi on niin vaikea sanoa hyvästi
ja päättää tämä elämä luonasi.
Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran,
ja sano sanat, jotka toiveeni ois,
koska välität minusta tuhannen verran,
annat minun nukkua jo tänään pois.

Ei kommentteja: